Hedelmällisyydestä

Still Life with Basket of Fruit
Balthasar van der Ast, 1622

Olen menossa huomenna elämäni ensimmäiseen inseminaatioon. Tätä ennen olen lääkityksen avulla saattanut aikaan elinvoimaisemman ovulaation, kuin mihin kehoni omin voimin pystyisi. Inseminaatio tarkoittaa sitä, että menen lääkäriin, jossa kohtuontelooni ruiskutetaan spermaa, jonka pitäisi olla erityisen hedelmälliseksi käsiteltyä. Valitsemani adjektiivi särähti korvaan ja tajusin, ettei miesten lisääntymiskyvyn kohdalla koskaan puhuta hedelmällisyydestä. Sanalla ilmaistaan vain naisten kykyä tuottaa jälkikasvua. Inseminaatio pyritään tekemään kuukautiskierron kaikista hedelmällisimpänä päivänä, varsinaisen ovulaation aikaan. Tätä varten olen joka aamu testaillut ovulaatiota, ja tänä aamuna positiivisen tuloksen saatuani raportoin hoitotaholleni saadakseni ajan seuraavalle päivälle. 

En usko, että ketkään ovat niin tietoisia omasta kehostaan kuin lapsettomuushoidoissa ravaavat. Siinä on tietenkin myös sellaisia puolia, jotka saavat tuntemaan itseni säälittäväksi, kuten kuviteltuja raskausoireita. En tiedä miten tervettä on elää omaa kehoaan jatkuvasti tunnustellen, mutta ihan mielenkiintoinen tämä muutos asennoitumisessani kehooni on ollut. On kuin kehoni olisi ottanut auringon paikan ja kaikki taivaankappaleet kiertäisivät kehää sen ympärillä. Olen juuri tällä kirjoitushetkellä hedelmällisimmilläni. Tieto tuntuu seksikkäältä. Puin juoksulenkille ylleni pienimmät shortsini ja pienimmän toppini. Juostessa mietin, tässä menee erityisen hedelmällinen yksilö. Suorastaan närkästyin siitä, ettei jokainen ohikulkija kääntynyt katsomaan minua. Vähän väliä hipelöin ohuen kankaan läpi tuntuvia vatsalihaksiani ja jokaisen heijastavan ikkunan ohi kiitäessäni ihailin kaunista vartaloani. 

Nyt istun kotona, yhä erityisen hedelmällisenä. Tuntuu, että pitäisi tehdä jotain erityistä, mutta tässä vain tapan aikaa ja odottelen huomista. Kuvittelen, että tältä entisajan prinsessoista tuntui, kun he odottivat seuraavana päivänä koittavia häitään, olettaen että edes osa heistä oli niistä innoissaan. On oikeastaan aika hienoa, että minusta tuntuu näin kukkealta. Epäonnistuneiden lisääntymisyritysten jäljiltä on hyvin helppoa tuntea itsensä mahoksi ja epäkelvoksi. Joka kuussa toistuva tunnesykli oksettaa minuakin välillä: pettymys kuukautisten alkaessa, päätös unohtaa koko asia, kierron puolivälissä heräävä toivo, kuukautisia edeltävä piinallinen jännitysnäytelmä, joka kuitenkin aina päättyy pettymykseen. Vaikka tunnen tuon kehän jo täysin ulkoa, en pysty olemaan tunteille immuuni.

Olen päättänyt ajatella niin, että on naurettavaa keskittyä yhteen epäonniseen elämän osa-alueeseen, kun minulla menee muuten niin hyvin. On jopa hieman kusipäistä velloa vain tässä yhdessä (vaikkakin elämää hyvin paljon määrittävässä) asiassa, kun olen muuten ollut niin onnekas. Olen teini-ikäisestä lähtien pitänyt itsestään selvänä sitä, että hankin lapsia. Niinpä olen myös alkanut mielikuvaharjoittelemaan lapsettomaksi jäävää loppuelämää. Tämä on monesta varmasti ennenaikaista, mutta minua etukäteinen asennoituminen lohduttaa. Vaikka lapsettomuus ei olisikaan seurausta omasta valinnastani uskon, että voin silti ottaa sen haltuun ja elää täyttä elämää. Näin aikuismainen asenne vaatii tietenkin jatkuvaa harjoitusta enkä siinä aina onnistu. Välillä tihkun kateutta ja kiukkua siitä, miten minä todella ansaitsisin lisääntyä. Mutta onneksi tiedän, että sydämeeni mahtuu enemmän kiitollisuutta kuin katkeruutta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: